Nyt kuningattaren katse alkoi taas harhailla ja hänen kasvonsa tulivat tuskallisiksi: hän taisteli viimeistä, kevyttä taisteluaan. "Ah, kunpa en olisi tuona sunnuntaina sitonut hihojani ja pannut nauhoja niihin", huokasi hän. "Kunpa minun tunnollani ei olisi sitä syntiä, niin ei minulla olisi niin vaikeata yötä."
"Hurskas, viaton lapsi!" — huokasi Valdemar. "Siinäkö sinun koko syntitaakkasi on? Oi autuas, autuas ken niin voi kuolla!"
"Autuas, autuas!" kuului nyt selkeästi kuolevan huulilta. "Autuas, ken näkee, mitä minä nyt näen! — Autuas, ken kuulee, mitä minä nyt kuulen! — Tuolla ne istuvat, kaikki taivaan Herran enkelit — katso, ne odottavat minua — minä tulen. Ja kuule, minua kutsuvat taivaan kellot! Kuinka minä kaipaankin sinne!"
Kasvot taivaallisen kirkastuneina hän levitti kätensä; kun ne vaipuivat alas, olivat hurskaat silmät sulkeutuneet — ja hänen autuas sielunsa oli poissa.
Kauan seisoi kuningas ääneti ja murheellisena kauniin vainajan vuoteen äärellä, katsellen sitä taivaallista hymyä, millä kuningatar vielä kuoltuaankin näytti tahtovan lohduttaa häntä. Hän suuteli kalpeita, kylmiä käsiä, ja risti ne vainajan rinnan alle. Samassa hän pyyhkäisi kädellä kuuman kyyneleen silmästään.
"Hyvästi tuomiopäivään asti, rakas Dagmar!" lausui hän värisevällä äänellä. "Rukoile minun ja kaikkien tanskalaisten puolesta Ikuisen valtaistuimen edessä?" — Hän otti äidittömän lapsen kätkyestä ja astui hitaasti sivuhuoneeseen, vaikeroivien naisten luo. Hän ojensi lapsen kreivitär Iidalle ja pyysi tätä hoivaamaan sitä kuin omaansa. Sitten hän meni ääneti salakammioonsa eikä tahtonut koko päivänä nähdä ketään.
Suru kuningatar Dagmarin kuolemasta oli koko maassa niin suuri, että tuskin koskaan, ennemmin tai myöhemmin, on niin yleisesti itketty tanskalaista kuningatarta. Suusta suuhun kierteli nyt tarina vellamoisesta, joka oli ennustanut hänen kuolemaansa, ja pian se muuttui, mitä kummallisimmilla lisillä varustettuna, kansanlauluksi, joka on säilynyt kansan keskessä viime aikoihin asti. Hänen kuolemansakin ja ihmeellinen heräämisensä kuninkaan ja hurskasten naisten rukouksen tähden, samoinkuin muutamat hänen viime sanansa kuninkaalle, jotka kai kuuluivat sivuhuoneeseen ja levisivät kansanjoukkoon, antoivat kohta aiheen kansanlauluun, jota yleisesti pidettiin runoilija Thorgeirin sepittämänä. Eräät sen kauneimmat ja liikuttavimmat piirteet, kuten kuninkaan kiivas ratsastus Skanderborgista, hurskaan, lapsellisen kuningattaren tunnonlevottomuus siitä, että oli silkkihihoillaan rikkonut pyhäpäivän, sekä hänen viimeiset, sielukkaat sanansa, kun hän näki Jumalan enkelit ja kuuli taivaan kellojen soivan, ovat sanasta sanaan, niinkuin ne tässä kerrotaan, tuossa vanhassa kansanlaulussa. Se huolellisuus ja rakkaus, millä nämä tarinat ja nämä rakastettavat piirteet Dagmarin elämästä ja kuolemasta ovat säilytetyt, todistavat kyllin hyvin, ettei Tanskalla koskaan ole ollut kuningatarta, jonka osaksi olisi tullut suuremmassa määrin kansan rakkaus.
Suurella surusoitolla, ja kansan yleisesti kaivatessa ja murehtiessa kuningatarta, hänen ruumiinsa vietiin Ringstediin kuninkaan ja kaikkien hänen ritariensa saattamana, ja yli koko maan soivat hautauskellot. Pyhän Pentin kirkkoon, ensimäisen suuren Valdemarin ja hänen kuningattarensa Sofian haudan viereen, haudattiin kuningatar suurin juhlallisuuksin, rukousten ja sielumessujen kaikuessa, ja arkkipiispa Antero piti kuninkaalle ja kansalle puheen, jota kuullen ei kenenkään sydän pysynyt kylmänä, eikä kuivana yksikään silmä.
Kun surukulkue palasi kirkosta, ratsasti kuningas hiljaisena arkkipiispan ja Albert-kreivin välissä äänettömien, totisten kansanjoukkojen välitse. Mutta vain kuninkaan ratsastaessa ohi he vaikenivat kunnioittaen, tervehtiäkseen ja katsellakseen häntä. Sitävastoin kreivi Otto, joka nuorempien ritarien kera päätti pitkän surukulkueen, kuuli pysähdyttäessä monien sydämellisen säälin ja osanoton ilmaisujen ohella monimielisen väkijoukon keskeltä myös monta kevytmielisen uteliaisuuden ja laverteluhalun sanaa.
"Ah, niin kaunis ja nuori kuningas, ja leski jo!" sanoi eräs nuori, sievä myllärin vaimo eturintamassa.