Tuskin hän oli astunut muutaman askeleen, kun paksu luostariveli lyhty kädessä tuli häntä vastaan. "Joko nyt, herra piispa?" kuiskasi hän.
Otto nyökkäsi ja painoi lakin syvemmälle päähänsä, matki papin piipittävää ääntä ja sanoi käskevästi: "Eteenpäin! Hevoseni! Suu kiinni!"
"Hetipaikalla, kunnianarvoisa herra", sanoi nöyrä luostariveli ja valaisi hänelle tietä käytävien läpi, kulkien edellä hiljaa, hiipivin askelin.
"Hevonen seisoo portin ulkopuolella ladon tykönä, minne itse sen jätitte."
Nyt olivat hyvät neuvot kalliita. Otto aikoi pakoittaa munkkia laskemaan hänet ulos; hän kopeloi vyöstään pientä tikaria, jota hän aina siinä kantoi ja jota hän tällä ryöväysretkellä oli turhaan koettanut käsiinsä saada; ja nyt sitä etsiessänsä huomasi hän mielipahoikseen sen kadonneen.
"Oletteko unhoittanut sen, kunnianarvoisa herra?" kysyi munkki: "eikö se ole sivutaskussanne?"
"Avainko? Oikein, tässä se on!" huudahti Otto iloisena ja löysi vieraan viitan sivutaskusta suuren avaimen, mutta unohti vääristää ääntänsä. Munkki säpsähti ja alkoi aavistaa pahaa; hän antoi äkkiä lyhdynvalon langeta Oton puoleksi peitetyille kasvoille.
"Jesus Maria, petos!" huudahti hän ja hypähti syrjään. Silloin tempasi Otto äkkiä lyhdyn hänen kädestään ja tarttui samassa niin kovakouraisesti hänen kaulukseensa, ettei luostariveli voinut huutaa ääneen.
"Jos päästät ääntäkään, munkki, olet kuoleman oma", kuiskasi hän. "Laske minut heti ulos, taikka ajan veitseni rintaasi!"
Otto huomasi paksun munkin vapisevan hänen käsissään; hän ei hellittänyt kaulasta, antoihan vain vapisevan oppaansa silloin tällöin vetää henkeä ja pakoitti hänen siten äänetönnä kulkemaan edellä viimeisen pimeän käytävän ja luostarinpihan läpi portille. Täällä täytyi hänen uskoa munkille avain, mutta yhä piteli hän häntä kauluksesta kiinni, sill'aikaa kun luostariveli väänsi auki lukon. Äkkiä liikahti paksu munkki, ikäänkuin riuhtaistakseen itsensä irti; mutta Otto piti hänestä kiinni ja veti hänet mukaansa portista ulos. Hän pakoitti munkin lukitsemaan portin heidän jälkeensä, jonka jälkeen Otto otti avaimen takaisin ja pisti sen taskuunsa.