"Taivaan Jumalan nimessä! Hillitkää vihanne, herra kuningas!" — huusi nyt arkkipiispa Antero ja ratsasti, arkkipiispallinen juhlapukunsa yllään, kuninkaan ja Pietari-piispan vähin. "Elkää tehkö väkivaltaa Herran palvelijalle senvuoksi, että hän sanoo teille totuuden! Minäkin tahdon sanoa sen teille: Herran suojeleva käsi on jättänyt teidät teidän syntienne tähden, ja jos te ette tänä hetkenä lupaa katua, niin totisesti me kaikki hukumme."
"Jumal'auta, ovatko he kaikki riivattuja", mutisi kuningas. "No niin, kunnianarvoisa herra!" sanoi hän ääneen ja tyyntyneenä. "Minä lupaan katua ja tehdä parannuksen, jos se on niin välttämätöntä. Mutta tässä ei ole aikaa katumusharjoituksiin. — Minkä neuvon voitte te antaa minulle tässä helvetillisessä hädässä ja sekaannuksessa?"
"Nyt on pyhän Vitiuksen ja Modestuksen päivä" [15 päivä kesäkuuta], alkoi Pietari piispa taas puhua. "Se on oleva merkkipäivä Tanskan historiassa, samoinkuin pyhän Laurentiuksen ilta. Olkoon se kaikkien Tanskan miesten katumus- ja paastoilta, herra kuningas, kahdentoista vuotiaasta pojasta ikäloppuun vanhukseen!"
"Hyvä on, paastotkaamme Jumalan nimeen vaikka iankaikkisesti!" huudahti kuningas kärsimättömänä. "Mutta mitä apua meillä siitä nyt on?"
"Mikä apu Herran valosta on, sen voivat teidän ruumiilliset silmänne jo nyt nähdä", vastasi Pietari piispa viitaten itään, mistä ensimäisen aamunsarastuksen valo levisi leiriin, "ja katsokaa tuonne, herra kuningas! Jos näen oikein, niin pakenee nyt vihollinen rantatörmältä urhoollisen Winzlawin takaa-ajamana."
"Tältä vuorelta minä rukouksen voimalla näytän teille tien voittoon!" sanoi arkkipiispa rauhallisesti ja liitti kätensä yhteen.
"Mutta tuolla pakenevat tanskalaiset ratsumieheni. Eteenpäin!" huusi kuningas ja käänsi ratsunsa.
"Ei, jääkää, minä rukoilen teitä, herra kuningas!" huusi Pietari piispa niin käskevästi, että kuninkaan tahtomattaankin täytyi totella. "Näettekö minne virolaiset pysähtyvät? Ja katsokaa, tuolla palauttaa kreivi Albert pakenevat. Tuolta tulee kreivi Otto ja friisiläiset! Antakaa sotajoukon rauhallisesti kokoontua teidän ympärillenne ja elkää laiminlyökö aamurukousta! Ennen auringon nousua ei meidän aikamme ole tullut."
"Jumalan nimessä, oletteko loihtija, hurskas herra?" huudahti kuningas ihmeissään. "Te olette oikeassa, nyt kaikki järjestyvät! Kiitetty olkoon Herra!"
"Iankaikkisesti, amen!" lisäsi Pietari piispa. "Mutta turvatkaa Häneen, ja kuulkaa minua. Viholliset peräytyvät vain palatakseen heti entistä lukuisampina. He ovat nähneet meidät heikkoudessamme, — osoittakaamme heille mistä me etsimme voimaa!"