"Jos nyt haluatte illallista, lapset, niin on kaikki valmiina", sanoi nyt Kaarlon äiti, vanha, toimekas Ella-rouva niiaten niin kohteliaasti, että avainnippu kilahti hänen silkkitaskunsa vieressä. Hän oli jo melkein kuuro vanhuudesta, eikä välittänyt muusta kuin taloustoimista.
"Kiitos, kiitos, rakas äiti!" sanoi Kaarlo kovalla äänellä. "Ruvetkaamme Jumalan nimessä aterialle ja olkaamme iloisia, ettei hyvä, vanha äitimme mitään huomaisi!" sanoi hän toisille, ja kaikki asettuivat liinan ympärille. Margareta-neito luki iltarukouksen hurskaan sydämellisesti; kaikki koettivat näyttää rauhallisilta ja iloisilta. Kaarlon luotettava rauhallisuus ja Rigmorin herkästi vaihtuva mieliala sai pian tuon teeskennellyn iloisuuden muuttumaan todelliseksi ja luonnolliseksi. Erinomaisen viinin elähyttämänä ja istuen soman Margareta neidon vieressä, Thorgeir Danaskjald lauloi intoa hehkuvan laulun Tanskan ja tanskalaisen naisen ylistykseksi, saaden siitä ystävällisen hymyn palkakseen kauniilta vierustoveriltaan. Mutta Kaarlo oli taas vaipunut syviin ajatuksiin.
"Jumala siunatkoon ja varjelkoon kuningasta!" huudahti hän äkkiä ja tarttui pikariin. "Suokoon Jumala, ettei hänelle mitään pahaa tapahdu! Siunatkoon Jumala myöskin minun entistä herraani ja asemestariani, sinun ankaraa, kunnon isääsi, Rigmor kulta." Hän tyhjensi liikutettuna pikarin. Sitten hän nousi kiireisesti: "Ja nyt hyvästi, rakas Rigmorini! Hyvästi rakkaat lapsukaiseni ja te kaikki, hyvät ystävät! Minä en enää ole rauhallinen täällä — minun täytyy lähteä!"
"Jeesus, Maria! Joko nyt!" huusi Rigmor pelästyneenä.
"Minun täytyy lähteä! Tuntuu niinkuin maa polttaisi jalkojeni alla. — Minun täytyy joutua kuninkaan luokse! Ole hyvässä turvassa ja rukoile minun puolestani! Jos Jumala suo, niin palaan pian rauhan ja onnen sanoma mukanani."
"Minne, poikani?" kysyi vanha äiti, kootessaan kaikessa rauhassa illallisentähteet palvelijoilleen.
"Hoviin, äiti! Kuninkaan palvelukseen —"
"Mene Jumalan nimeen, poikani! Elä vain unohda lämmintä sotaviittaasi! Yöt ovat vielä kylmiä."
Voimallisesti itseään hilliten Kaarlo syleili vielä kerran vaimoaan ja lapsiaan ja heitä kaikkia, sekä varoitti Thorgeir Danaskjaldia tarkasti huolehtimaan heidän turvallisuudestaan. Pitentämättä sen enempää tuskallista hyvästijättöä hän kiirehti oikotietä kartanoon ja antoi Thorgeirin lasten ja naisten kanssa tulla jälestä.
Kun ystävällinen runoilija, jonka käsivarteen Kaarlon äiti nojasi, sekä Rigmor rouva pieni, nukkuva Hedvig sylissään ja pidellen kädestä Albertia, Margareta neidin ja vanhan Martan saattamina, seisoivat linnanpihalla, viittaili ritari Kaarlo heille vielä sydämelliset tervehdykset ratsastaessaan nostosillan yli. Häntä seurasi vanha harmaahapsinen palvelija, joka oikealla kädellään nuorasta ohjaili kahta vilkasta, raskaasti kuormitettua ratsua. Vanha palvelija oli Pietari piispan uskollinen Martti, joka heti piispan kuoltua oli ruvennut Riisen Kaarlon palvelukseen.