"Sallitteko te, ankara herra, minun kantaa ja puolustaa pyhää ristilippua?" sanoi nyt Riisen Kaarlo, astuen kypäränsilmikko suljettuna kreivi Albertin eteen.
"Meidän aikomuksemme ei ole tällä kertaa voittaa taivaallisilla merkeillä ja ihmeillä!" vastasi kreivi Albert katkeran ylenkatseellisesti. "Se joka omavaltaisesti toi tuon ihmelipun Slesvigistä, säilyttäköön sen, ja vastatkoon siitä kuninkaalle ja kirkolle. Mutta, joka tahtoo taistella minun johdollani — seuraa Pohjoisalbingin herttuan lippua!"
"Jos uskotte nokkoslehden onnea tuottavammaksi kuin ristin, ankara päällikkö", vastasi Kaarlo tukahuttaen suuttumuksensa, tuntien samalla syvää surua, "niin sallikaa siis Riisen Kaarlon puolustaa Pohjoisalbingin herttuan lippua sydänverellään!"
"Hyvä on, herra ritari!" vastasi synkkä ylipäällikkö, "puolustakaa siis nokkoslehteäni, mutta elkää pudottako sitä vaikka se polttaisi!"
Riisen Kaarlo kumarsi äänettömänä, käsi uskollisella rinnallaan, ja poistui molempien lippujen luokse. Alakuloisena hän otti suuren ristilipun ja säilytti sen huolellisesti kokoonkäärittynä nahkakoteloon, minkä hän kiinnitti satulansa taakse. Senjälkeen hän tarttui vihreiden nokkoslehtien koristamaan herttualliseen lippuun ja hypähti reippaasti sotaratsunsa selkään.
"Sinä rakas, uskollinen Kaarlo!" kuiskasi valepukuinen soihtupoika. "Jos tietäisit missä Rigmorisi nyt seisoo, niin taitaisipa lippu polttaa kättäsi" — —
"Poika, kuinka kauan annat minun odottaa!" huusi kreivi Albert äreästi. "Mitä sinä siinä jaarittelet ratsulleni?"
Rigmor talutti heti rauhoittuneen ratsun lähemmäksi telttaa. Sotaratsu tunsi isäntänsä äänen, seisoen hiljaa kuin lammas, siksi kunnes hän oli päässyt sen selkään; sitten se hirnahti ylpeydestä ja ilosta. Salaman nopeudella ylipäällikkö ratsasti kokoontuneen sotajoukon etunenään. Häntä seurasi hinterä soihtupoika norlantilaisellaan sekä vanha Martti, joka ei tällä kertaa epäillyt jättää isäntäänsä.
* * * * *
Sill'aikaa kun molemmat sotajoukot kohtasivat toisensa Mölnin luona, ja siellä oteltiin aamusta iltaan kestävä taistelu, jonka onnettomat seuraukset ovat kylläkin tunnetut, oteltiin toinen, vaikka salainen taistelu vangitun kuninkaan vapauden puolesta erään naisen sydämessä, jota yhteinen hätä ja onnettomuus vastustamattomasti vetivät tuon ennen niin mahtavan sankarin puoleen.