PER MÅRTENSON. Ei. Lienee parasta antaa asioiden olla, niinkuin ovat.
(Hän poistuu hitaasti läsnäolijoiden huomattavasti häntä ylenkatsoessa).
TUOMARI. Nyt voit antaa raamatun pois, Helga! (Helga asettaa raamatun pöydälle. Tuomari nousee ja pitelee raamattua kädessään.) Tuomari ja oikeus kiittävät sinua, Helga Niilontytär, siitä, että olet osoittanut meille miten Jumalan sanaa on pidettävä kunniassa. (Hän astuu alas paikaltaan ja ottaa Helgaa kädestä.) Kiitos sinulle! Hyvästi!
(Poistuu oikeanpuoleisesta ovesta, notarion seuraamana. Monet yleisön joukosta seuraavat tuomarin esimerkkiä ja ojentavat Helgalle kätensä, mutta tämä vetäytyy arkana ja pelokkaana pois. Hän jää seisomaan vasemmanpuoleiselle etunäyttämölle, pää kumarassa.)
JANNE ÖSTER (astuu Helgan luo, sanoo liikutuksesta väräjävällä äänellä). Tätä minä en koskaan unohda.
GUDMUND (Erik Perssonille). Mitä sanoo lautamies tästä! Saipa tuomari lopultakin nähdä jotakin suurta.
LAUTAMIES. Tyttö on kaikessa tapauksessa hulttio, vaikka hän näkyykin oppineen hiukan jumalanpelkoa. Hyvästi, Gudmund!
GUDMUND. Hyvästi, lautamies! Tervehtikää emäntää — ja Hilduria!
LAUTAMIES. Käykää pian katsomassa meitä, Gudmund!
(Menee. Sali on nyt melkein tyhjä. Helga vetäytyy ulko-ovelle, mutta Gudmund astuu hänen tielleen.)