(Helga tulee samassa hiipien pitkin aitoviertä, kulkee talon varjossa niin pitkälle että voi nähdä sisään ikkunasta, kohoaa varpailleen ja kurkistaa sisään,)
HELGA. Ei, tästä en voi nähdä häntä! (Siirtyy toisten ikkunaan.) Tuolla on kehto, mutta — — (Kuuntelee.) Joku tulee tiellä!
(Hän kiirehtii pihan yli puuvajaan, jonne piiloutuu.)
(Gudmund tulee aivan samaa tietä kuin Helga. Tultuaan aitauksen sisäpuolelle pysähtyy hän. Hän näyttää suuttuneelta, kun ei näe Helgaa tuvassa. Kuulee puuvajasta nyyhkytystä ja hiljaista valitusta.)
GUDMUND (astuu nopeasti vajan luo ja avaa oven). Totisesti, täällä hän on! Täälläkö sinä, Helga, istut ja itket?
HELGA (on vaiti).
GUDMUND. Mikä päähänpisto tämä on? Minä olin vähällä kulkea tästä ohi, saamatta tavata sinua! Tule vain pois sieltä!
HELGA (aikoo syöksyä hänen ohitseen).
GUDMUND (tarttuu häntä ranteeseen). Ei, saatpa jäädä tähän siksi kunnes minä saan puhutuksi asiani.
HELGA (hurjasti, koettaen irtautua). Anna minun mennä, kuuletko!