GUDMUND. En anna, sillä sinä näytät siltä kuin aikoisit mennä järveen.
HELGA (kuin ennen). No niin, se ei kuulu sinuun eikä muihinkaan! Kuka minusta välittäisi? Miksi seisot tässä estelemässä minua? Sinulla ei ole mitään sanomista minun asioistani.
GUDMUND (päästää hänet irti). No niin, jos siltä kannalta asia otetaan, niin voinpa sinut päästääkin. Minulla oli sinulle asiaa äidiltäni, mutta jos et välitä kuulla sitä, niin on minulle samantekevää jättää se sanomattakin.
HELGA (epäluuloisesti). Sinä vain keksit sen, että sinulla muka on asiaa minulle.
GUDMUND. Minun piti sanoa sinulle terveisiä äidiltä, että tulisit huomenna hänen luokseen.
HELGA (hämmästyen). Närlundan emännän luo? Mitä hän minunlaisestani välittää?
GUDMUND. Luulen hänen aikovan kysyä, haluaisitko ruveta meille palvelukseen.
HELGA (ei rohkene uskoa häntä). Minuako — hän aikoisi — palvelukseensa?
GUDMUND. Tietysti hän tahtoi ensin nähdä sinut.
HELGA (voimatta käsittää). Ehkei hän ole kuullut miten huono minä olen. — Eikös hän ole sairas? Sanotaan hänen aina istuvan tuvassa.