GUDMUND (vakavasti, äänessä lämmin väre). En ainakaan minä käske sinua pois täältä. Tuossa käteni siitä.
(He pudistavat kättä.)
ERLAND (nousee penkiltä). Mutta miten sinä, Gudmund, et tänä iltapäivänä ole lähtenytkään Ålvåkraan?
INGA. Voit tulla nyt ottamaan pois tyynyn, Helga! (Helgan tultua hänen luokseen.) Luulen, että saat jo tuoda sisään kahvin.
HELGA (katsoo kelloa). Hyvänen aika! Onko kello niin paljon! Se on valmista tuossa tuokiossa.
(Kiirehtii ulos.)
ERLAND (itsekseen). Ensi kerran Helga myöhästytti kahvin tännetulonsa jälkeen.
GUDMUND (hiukan hämillään ja suuttuneena). En luulisi teillä olevan huolestumisen syytä siitä, että minä vähän aikaa juttelin Helgan kanssa. Nämä sunnuntai-illat ovat niin kuolettavan pitkiä.
INGA. Voithan sinä ymmärtää, Gudmund, ettemme me kumpikaan ole sinusta levottomia. Mutta tämä suotorpantyttö on tullut meille niin tarpeelliseksi, ettemme tule toimeen ilman häntä. Emme tahdo, että hän rakastuisi meidän pulskaan poikaamme.
ERLAND (nyökäyttää ja sytyttää piippunsa. Hän seuraa keskustelua tarkkaavaisesti, mutta on itsepäisesti vaiti).