GUDMUND. Sattuukin olemaan niin ettei hän ole rakastunut minuun, vaan Hilduriin. Olisittepa vain kuullut, äiti, miten kiihkeästi hän toivoi pääsevänsä hänen palvelukseensa.
INGA. Hän kertoi minulle kaikki heti kirkosta tultuaan. Mutta ei hän senvuoksi kuitenkaan tahtonut minua jättää. Kaikki kävisi hyvästi, kunhan sinä vain tahtoisit naida Hildurin ja tuoda hänet emännäksi tänne Närlundaan.
GUDMUND. En minä ymmärrä minkävuoksi hän on niin varma siitä, että minä tahdon naida Hildurin.
INGA. Hän on kuullut kaikkien ihmisten kirkolla puhuvan, että teistä vasta tulisi kaunis pari. Siellä ihmeteltiin vain miksi sinä et tullut kirkkoon tänään. Sanottiin Hildurin heittäneen pitkiä, ikävöiviä katseita ympärilleen, kun et sinä seisonut siellä tervehtimässä silloin kun hän nousi reestä.
GUDMUND (hypähtää ylös levottomana). Kunhan te ette vain olisi erehdyksissä, äiti!
INGA. Minä en koko ikänäni ole ollut mistään sen varmempi. Kysy vain isältä, niin saat kuulla hänen olevan samaa mieltä. (Kääntyy Erlandiin, joka on seisahtunut hänen eteensä.) Jos tahdot tietää, Erland, niin juuri minun neuvostani ei Gudmund tänään mennyt Ålvåkraan.
HELGA (tulee sisään ja etsii jotakin hyllyltä.)
INGA. Mitä etsit, Helga?
HELGA. Etsin veistä sytykkeitä vuollakseni.
GUDMUND (menee Helgan luo ja ojentaa hänelle kääntöveitsen). Saat lainaksi minun veitseni. Ota iso terä! Sitä minä en milloinkaan itse käytä.