HELGA (keittiöstä). Tulee vieraita! Ålvåkran lautamies, naisväki on mukana!
GUDMUND (onnellisena). Herran nimessä, mitä ihmeitä! (Kiirehtii ovelle.) Minä sanon toisen kerran teille, äiti, mikä velho olette.
INGA (Erlandille). Taitaa olla parasta, että sinäkin menet vastaanottamaan. Gudmundiin ei ainakaan voi luottaa. (Kuuluvammin.) Oletko siellä, Helga?
HELGA. Kyllä, hyvä emäntä.
INGA. Ota tuolta kirstusta esille minun kirjailtu kaulahuivini ja paras esiliinani! Tässä on avain.
HELGA (täyttää kiirehtien käskyn). Tässä, Inga-äiti!
INGA. Kiitos! Auta nyt pyhäkorut päälleni! (Helga riisuu hänen yltään vanhan kaulaliinan.) Pane ne kauniisti kokoon, ja laske ne vuoteelle! (Helga tekee sen.) Kas niin! Olenko minä nyt hieno? Meneppäs nyt keittämään oikein hyvää kahvia! Ja tuo se sisään heti kun se on valmista!
HELGA (ottaa käärönsä). Kyllä, emäntä.
INGA. Odota vähän! Pane tarjottimelle sekä mandelileipiä että sokerikakkua, ymmärrätkö?
HELGA. Kyllä, emäntä!