GUDMUND. Kiitos äiti! (Kääntyy äkkiä Erlandiin.) Isä…
(Säpsähtää.)
ERLAND. Mitä tahdot, Gudmund?
GUDMUND (kovasti). Ei, se on yhdentekevää.
(Kiireesti vasemmalle.)
ERLAND (katsoo hänen jälkeensä). Häävaatteet hän kyllä voi pukea ylleen, mutta tuskinpa hän voi hankkia itselleen oikeaa häämieltä.
INGA. Minä melkein luulen, Erland, että sinä olet näitä häitä vastaan. Näyttää siltä kuin aikoisit hautajaisiin.
ERLAND. Ehkäpä, äiti. (Nousee.) Minä menen katsomaan ovatko rattaat puhdistetut viime yön matkan jälkeen. Minun on parempi olla, kun saan jotakin tekemistä.
(Menee ulos.)
INGA (katsoo ulos ikkunasta, ensin välinpitämättömänä, sitten uteliaana). Sepä omituista — — Sinnekö hän menikin? Hänkin menee lammikon rannalle — — (Tyyntyen.) Kas miten utelias hän on. Hän tahtoo saada selville mitä Gudmund heitti sinne!