(Katsoo edelleen ulos.)
HELGA (tulee sisään kantaen huiviin käärittyä kangaspakkaa. Hän näyttää itkettyneeltä ja alakuloiselta ja tervehtii arasti). Hyvää päivää, Inga-emäntä!
INGA (kääntyy ikkunasta). Kas, Helga! Päivää, lapsi! Miten sinä jaksat?
HELGA (lähestyy.) Kyllä, kiitos! Ei taida olla sopivaa minun tulla tänne tänään kun on Gudmundin hääpäivä. Mutta minä toin sen liinakankaan, jonka te käskitte minun kutoa.
INGA. Sepä oli hyvä. Annahan se tänne, että saan sitä katsella! (Sillä aikaa kun Helga avaa kangasta, katselee Inga ulos.) Nyt on Erland hakenut haavin ja haroo sillä vettä. Luulenpa sekä isän että pojan hassahtaneen hiukan hääaamuna. (Helga on levittänyt kankaan.) Saadaanpas nähdä! (Hän tarkastaa kangasta.) Sinä teet hyvää työtä, Helga. Mitä tahdot kutomapalkaksi?
HELGA. Taitaa olla parasta, että määräätte itse, emäntä.
INGA (ottaa esille avaimen). Kas tässä! Tahdotko ottaa esille rahalompakkoni tuolta vihreästä kirstusta! (Helga tekee sen.) Tyydytkö viiteen kruunuun?
HELGA. Se on aivan liian paljon.
INGA. Ei suinkaan. Ota sinä vastaan rahat! Olet ne rehellisesti ansainnut. (Antaa rahalompakon Helgalle.) Kas tässä! Pane nyt se takaisin ja lukitse kirstu!
HELGA. Suur kiitosta!