HELGA. Sen minä tiedän. Sen olen ymmärtänyt koko ajan.
INGA. Niin, mutta se oli väärin tehty. Ja me häpeämme sitä kaikki kolme. Ja saatpa nähdä, että me vielä saamme siitä rangaistuksen.
HELGA. Älkää toki sitä uskoko, emäntä. Olihan mahdotonta Hildurin, joka on niin tarkka ja ankara, pitää minua palveluksessaan.
INGA (katsoo lempeästi häneen, ojentaa hänelle kätensä). Puolustatko sinä nytkin häntä? Niin, te molemmat olette hyvin erilaisia.
ERLAND (perältä. Huomaa Helgan). Päivää Helga! (Ystävällisesti.) Miten sinä jaksat? Minä en voi sinua kätellä, sillä olen märkä ja likainen.
(Pyyhkii nurkassa riippuvaan pyyhkeeseen.)
HELGA. Kiitos, ei ole valittamista.
INGA. Helga tahtoi sanoa hyvästi Gudmundille ennenkuin hän lähtee.
ERLAND. Se on varsin luonnollista se.
INGA. En minä tahtoisi pyytää sinulta mitään nyt, kun et enää ole palveluksessani. Mutta ehkä sinä kuitenkin tahdot ottaa tämän vaatepakan ja kantaa sen vaateluhtiin.