INGA (pitää hänen kättään omassaan). Meillä on aina ollut iloa sinusta, mutta älä pelkää tulla luoksemme, jos surut sinua kohtaisivat!
GUDMUND (murtuneella äänellä). Kiitos, isä ja äiti! (Taistellen liikutustaan vastaan.) Te olette hyvempiä minua kohtaan kuin ansaitsisin. (Taistelee huomattavan sielullisen kamppailun. Hän kääntyy sitten isäänsä, mutta näkee väen, joka tulee sisään hiljaa ja juhlallisena.) Vai niin, nyt te olette täällä. (Hän menee väen luo ja ottaa heitä kädestä. Kaikki sanovat: "Onnea!" Kun hän on kätellyt heitä, tulee Helga sisään. Gudmund huudahtaa iloisesti.) Helga!
HELGA. Hyvää päivää, Gudmund!
GUDMUND (kättelee häntä). Olitpa oikein hyvä kun tulit!
HELGA. Minun teki niin mieleni tulla toivottamaan onnea ja siunausta Gudmundille hänen hääpäivänään.
(Gudmund pitelee hänen kättään omassaan, katsoo häneen, voimatta puhua.)
ERLAND. Siitä onnittelusta taitaa Gudmund iloita enemmän kuin mistään muusta.
GUDMUND. Niin iloitsenkin. Minä olen niin kiitollinen siitä, että sinä olet tullut toivottamaan minulle onnea, Helga.
(Kääntyy äkkiä syrjään ja taistelee itsekseen. Silmänräpäys jännittävää vaitioloa.)
INGA (tekee äkkinäisen päätöksen). Tulkaa tänne Pekka ja Olli! (Viittaa parille rengille.) Te autatte minut pääsemään sillalle! Minä tahtoisin mielelläni nähdä, kun Gudmund lähtee talosta.