ERLAND. Ei, parempi se ei voisi olla.
LAUTAMIES (katsoo Gudmundiin). Mutta kylläpä Gudmund on hiljainen ja totinen tänään! Olisinpa luullut hänen näyttävän iloiselta hääpäivänään.
ERLAND. Minun mielestäni hän on niinkuin olla pitää. Gudmund kai ajattelee päivän vakavuutta.
LAUTAMIES (nyökäyttää). Siinä te kyllä tietysti olette oikeassa. (Vaitioloa.) Olette kai kuulleet viime yönä kaupungissa tapahtuneesta murhasta?
ERLAND. Kyllä olemme.
LAUTAMIES. Kurjalla paloviinalla on paljon omallatunnollaan. (Anna ja Hildur tulevat ulos ja pysähtyvät rappusille.) Tiedättekö, onko murhaaja löytynyt?
ERLAND (tyyneesti). Kyllä hän on löytynyt.
LAUTAMIES. Kas, tuolla ovat naiset!
ANNA (tervehtii). Tervetuloa!
GUDMUND (huudahtaen). Hildur!