HELGA (väistellen). Hildur tulee!
GUDMUND. Pidätkö Per Mårtensonista?
HELGA (aivan perältä). Niin, hänestä minä pidän.
GUDMUND (kääntyy hänestä julmistuneen näköisenä). No, mene sitten! Nyt meidän tiemme erosivat.
(Helga kiirehtii pois, Gudmund luhistuu pöydän viereen penkille.)
HILDUR (tulee talosta. Hänen ryhtinsä on melkein nöyrä ja äänensä sävyisä). Sinä olit hyvä, kun tulit, Gudmund.
GUDMUND. Onko totta, että sinä olet pyytänyt minua tulemaan takaisin, Hildur?
HILDUR. On, Gudmund, minusta tuntui, että minulla oli sinulle vielä puhumista.
GUDMUND (lyhyesti). Minä luulin, ettei meillä olisi toisillemme enää mitään sanottavaa.
HILDUR (yhä enemmän hämillään). Minä olin hyvin — Niin, kyllä minä olin liian kova sinulle.