Samaan ryhmään kuuluu myöskin pieni epigrammi »Den ena kyssen», joka hyvin voi olla näiden tunnelmien esiinkutsuma ja kuuluu näin:
|
Gossen till flickan så: Gode, en kyss nu blott, Varför mig neka den? Flickan till svar igen: Gärna jag gåve den. Ack, men om en du fått, Grymme, så tar du två. |
Suuremmalla varmuudella voi siihen lukea runon »Den nekande». Se muodostaa ikäänkuin tekstikuvituksen johonkin niistä päiväkirjan sivuista, jotka kertovat, kuinka Emilie on empinyt, vaiennut, pyytänyt runoilijaa olemaan tulematta enää ja kuitenkin samalla ilmaissut, kuinka paljon hän tulisi tätä kaipaamaan, jollei hän tulisi:
|
Vad din läpp var skön, Vad din mun var ljuv. När du svarte nej, Detta sorgsna nej. O, du teg vid allt, Vad jag frågte om; Fick ej kärlek ge, Lovte kärlek ej. »Giv av nåd ett svar, Blott det minsta ord: Skall jag komma än, Vill du se mig mer.» Vad din läpp var skön, Vad din mun var ljuv, När du svarte nej, Detta sorgsna nej. Därför bjöd du mig Icke komma mer, Att jag kommer blott För att fly igen. Därför ville du Icke se mig mer, Att du ser mig blott För att sakna se’n. |
Lopuksi on meillä nelisäkeinen »Minnet», kirjoitettu 1847 syksyllä, jolloin tunteet näyttävät olleen lämpimimmillään ja runoilija selittää, ettei hän saa aikaa kulumaan, kun Emilie matkustaa pois:
|
Till sorg blef minnet givet, Begär du frid så glöm; Vad minns du dock av livet, En suck, en tår, en dröm! |
Niin, tässä lieneekin kaikki, minkä Runebergin runoudessa mahdollisesti voi sanoa saaneen suoranaisia vaikutteita hänen yhdessäolostaan Emilie Björksténin kanssa. Kaikilla näillä pienillä runoilla – myöskin leikillisillä – on kaihomielinen pohjasävy: tunne suhteen hauraudesta sen aiheuttaa.
Mikäli herättää kummastusta se, että tuo pitkä ja uskollinen ystävyys ei heijastu täyteläisemmin Runebergin runollisessa innoituksessa, voi siihen vain huomauttaa, että ylipäänsä hänen runoutensa, ensimmäistä lyyrillistä kautta lukuunottamatta, liikkuu kokonaan hänen persoonallisten elämystensä ulkopuolella.
Tukholmassa, lokakuussa 1922.
Werner Söderhjelm.