Nauraen rakastuneet riensivät käsi kädessä takaisin rouva Mundyn turvaiseen arkihuoneeseen.
Ajatella niitä tunteja, jotka he olivat istuneet siellä yhdessä — Helen parsien, Top muistamatta häntä, syventyneenä oppikirjoihinsa.
Nyt Top piteli Heleniä ikäänkuin korvatakseen ne hukatut tunnit.
»Mutta, Harry — nyt sinun täytyy mennä takaisin, sinun täytyy!»
»Pois sinun luotasi?»
»Niin, kaikkien parhaiden tyttöjesi luokse», laski Helen leikkiä säteilevänä, varmana. »Lähde jo! He kaikki varmasti odottavat.»
»Odottakoot! Odottakoot iät kaiket minun puolestani! Ymmärrätkö sen?
»Olenhan aina sen tietänyt», riemuitsi toinen. »Luuletko minun koskaan olleen peloissani heidän tähtensä?»»Etkö ollut?»
»En! En koskaan.»
Top oli rypistävinään otsaansa. »Etkö hiukkasen mustasukkainen?»