»Mistä lohdun saanen, armahani, ikävä kun syöntä pakottaa? Millä lievitän ma murhettani, toiset sinua kun armastaa?»
»Kaunista», supatti rouva Mundy liikutettuna, »eikö olekin, Helen?»
Helenin silmät ja korvat olivat tukan peitossa. Kenties hän ei ollut kuullut.
Top lauloi:
»Mistä lohdun saan, kun surujani kuulemassa kuva yksin on? Kun yksin oon ja sinä —»
Keskeytys.
Äänekkäänä, äkillisenä se särki viimeiseen säveleeseen liittyvän äänen; se oli tytön huokaus.
19
»Helen, rakas, Helen!» Äiti siirtyi nuoren tytön luokse, jolla peräytyi sulavasti ja kiivaasti kuin kissanpoika, joka ei suvaitse hyväilyä.
»Rakas lapsi, mikä sinua vaivaa?»