Rouva Mundy lausui hänet tervetulleeksi huulillaan tavallinen rauhallinen, herttainen hymynsä.
Topia ei pettänyt se, eikä myöskään Helenin huolettomuus.
Helen, jonka tummien hiusten varjostamat kasvot olivat vain hieman punehtuneet, ei näyttänyt itkeneeltä (kahdeksantoistavuotiaalta haihtuvat kyynelten jäljet nopeasti).
Mutta kodikkaassa, valaistussa huoneessa leijaili sellainen mieliala, jota jotkut nimittävät maanantaiseksi masennukseksi. Vielä enemmänkin. Herkkävaistoinen Top oli varma, että oli tapahtunut joku todellinen mullistus.
Hän otti sanomalehden, jonka Helen oli nakannut pöydälle poistuessaan huoneesta viisi minuuttia Topin tulon jälkeen.
Sanomalehti oli taivutettu merkityn ilmoituksen kohdalta.
»Nuori tyttö (hyvästä kodista) halutaan auttamaan lapsenhoidossa…»
2
Pelkkä korsi, joka ilmaisi Topille, minne päin tuuli oli täällä puhaltanut.
»Mitä tämä on?»