Paroonitar Rimmersperg ja everstinrouva von Boderich istuivat siinä yhdessä.
"Saanko sanoa teille ajatukseni aivan suoraan, rakas paroonitar? Minä en usko, että ranskalainen herra sulhanen tulee olemaan mallikelpoinen uskollisuudessaan. Näin vastikään pari katsetta, jotka hän heitti rouva von Lacheriin…"
"Oi, rakas rouva everstinna, mitä te sanotte! Mutta minä en käsitä myöskään, mitenkä voi ottaa vastaan noin emanpiseerattua —"
"Emansipeerattua —"
"Niin, epansimeerattua naista, tarkoitan minä. Muuten enpä herra Trélazurenkaan sijassa olisi aivan levollinen. Ajatelkaahan, tuo nuori opettaja, joka asuu tässä talossa —"
"Ah, tuo kaunis herra Sternko, jolla on rampa poika?"
"Niin. Hän istuu aina tuntikausia rouva von Dormesin luona."
"Hän kuuluu opettavan Daliaa."
"Niin, tunnin päivässä, ja sen jälkeen hän istuu äidin luona."
"Hänkin opiskelee hänen johdollaan, olen kuullut."