"Niin, näen kyllä", sanoi Raoul, lukien kirjojen nimet: "'Charles Darwinin System of logic', 'Origin of the species' — Luetteko te Darwinia?"
"Miksikä en?"
"Hyvä Jumala, jos teidän herra professorinne on järkevä mies, joka lukiessanne selittää teille Darwinin järjestelmän mahdottomuutta, niin ei siitä mitään vaaraa ole — mutta hirveän pitkäveteistä se varmaankin on."
"Oletteko lukenut tämän teoksen?"
"Minä olen kerran silmäillyt sitä, mutta se oli liian kuivaa. Siihen aikaan, kun siitä puhuttiin, tahdoin minäkin tutustua siihen. Nykyään ei kukaan siitä enää välitä."
"Todellako?"
"Tuollaiset asiat nousevat pinnalle, herättävät hirveää melua ja unohtuvat jälleen pian."
"Te uskotte siis, että darwinismi on —"
"Aikoja sitten kumottu, perinpohjin voitettu ja nykyään vaitiololla tapettu teoriia."
Kuvailkaa mielessämme samettipalaseen käärittyä hapanta omenaa, jota on sametin läpi purtava. Voidakseen suorittaa tuon tehtävän, on ikäänkuin hampaita venytettävä — sellainen tunne valtasi nyt Danielankin, kun Trélazure ilman muuta torjui luotaan Darwinin opin. Huolettomasti Trélazure selaili edelleen kirjoja.