"Silloin täytyy minun vastata siihen, etten voi tähän rajoitukseen suostua. Jos minulla olisi ollut onni olla teidän rakastajanne, niin olisin alistunut kaikkiin teidän oikkuihinne, enkä olisi välittänyt yhtä vähän teidän luvuistanne kuin kasvatusaatteistanne. Mutta jos minun tulee olla teidän miehenne — niin samalla olen myös teidän ystävänne ja ohjaajanne. Daliaa tulen pitämään lapsenani ja toivottavasti hän saa sisaruksia, joiden kasvatuksesta tahdon pitää huolta. Teidän täytyy siis sallia, Daniela, että minäkin tuon ääneni kuuluville. Se mitä te luette, on minulle tärkeää ei yksin sen vuoksi, minkä vaikutuksen se tekee teidän luonteeseenne ja kehitykseenne, vaan säädyllisyydenkin kannalta katsoen."
"Luuletteko te, että minä luen kiellettyä kirjallisuutta?"
"Taaskin te käsitätte minut väärin, jos luulette minun kielletyillä kirjoilla tarkoittavan Boccacciota tai Brantomea tai Zolan 'Nana'ta; naiselle ovat myös sellaiset kirjailijat kuin Darwin aivan sopimattomia."
"Taaskin aivan ylimalkaisesti 'naiselle'!"
"Siis minun vaimolleni, jos niin haluatte. Ehkäpä saksalaisen professorinrouva voi pitää sellaisia kirjoja sohvapöydällään näytteillä; mutta naisen budoaarissa minun maassani ei niitä saa olla. Ja teiltä minä en kiellä sitä vain siksi, että se olisi yksin minulle vastenmielistä, vaan senkin vuoksi, että te sen kautta suututtaisitte koko sitä piiriä, jossa teidän tästä lähin on määrä elää. Mitä hurskas äiti raukkani sanoisi, jos teidän käsiinne joutuisi sellainen kirja kuin Renanin 'Jeesuksen elämä'. Ei vain hän yksin, vaan koko meidän seurapiirimme saisi huonon käsityksen teistä. Minä en tosiaankaan ole mikään puritaani, mutta en tahdo salata teiltä, että jos meidän seurapiirimme naisen budoaarissa näkisin tällaisia kirjoja, joita teillä tässä on, niin olisi hän kadottanut puolet viehätyksestään minun silmissäni, ja helpommin voisin antaa anteeksi, jos hän minun astuessani sisään punastuen piilottaisi sohvatyynyn taakse jonkun 'pikantin' kirjan, kuin jos hän arkailematta asettaisi näytteille tällaisen kirjakokoelman. Nämä ovat pieniä vivahduksia, rakas Daniela, joita teidän muukalaisena on mahdoton ymmärtää ja siksi tämä teidän tietämättömyytenne ei minua loukkaa, mutta teidän täytyy ottaa ne huomioon niinpiankuin teistä naimisenne kautta on tullut ranskalainen nainen ja vielä lisäksi grande dame?"
Daniela kohosi pystyyn. Hän oli kalman kalpea. Tänä hetkenä tuo muuten niin rakas mies oli hänelle melkein vastenmielinen.
"Minä menen huoneeseeni, kreivi Trélazure, ja pyydän, että jätätte minut yksin. Päivän kuluessa saatte kirjeen minulta, jossa selitän teille syyt, minkä vuoksi kieltäydyn kunniasta tulla ranskalaiseksi ja ylhäiseksi naiseksi."
Hän teki liikkeen kädellään, joka kielsi Trélazurea seuraamasta hänen jäljessään ja poistui penkereeltä. Mutta Raoul kiiruhti sittenkin hänen jälkeensä. Daniela oli mennyt ruokasalin kautta saliin, mutta täällä Trélazure saavutti hänet ja heittäytyi maahan hänen eteensä takertuen kiinni hänen polviinsa.
Daniela yritti irroittautua, mutta Raoul ei hellittänyt otettaan.
"Daniela, armaani, suloinen rakastettuni — jos suututin sinua, niin anna minulle anteeksi. Kaikkea muuta voin kantaa, mutta en kylmyyttäsi. Minä rakastan sinua — sinä olet omani…"