"Haluaako rouva Dormes puhutella minua? Olen hänen käytettävänään; ilmoittakaa, että minulla on kunnia viiden minuutin kuluttua saapua hänen luokseen."
Tyttö niiasi toistamiseen.
"Hyvä, herra professori!" — ja läksi.
Franz Stern nousi ja vaihtoi aamutakkinsa toiseen, parempaan, sitoi kaulahuivin kaulaansa ja harjasi tukkaansa. Tehdessään näitä valmistuksia hän sanoi Alfredille:
"Tiedätkös Alfred, miksi minä luulen, että rouva Dormes pyytää minua luokseen? Hän moittii varmaankin minua siitä, että hänen tyttärensä ja minun poikani leikittelevät ja juttelevat joskus yhdessä ja hän vaatii varmaan, että siitä on tehtävä loppu."
"Sepä olisi ikävä, isä; pikku Dalia on kovin suloinen ja hän pitää niin paljon Korpoksesta. Korpos, oletko siellä?" kääntyi Affi linnun puoleen, joka käyskenteli ikkunalaudalla.
"Älä anna häiritä itseäsi, Affi — jatka kirjoitustasi; takaisin tullessani toivon, että kirjoituksesi on valmis."
Näin sanoen Stern poistui huoneesta lopetettuaan pukeutumisensa. Hän astui pihan poikki ja saapui portaille, jotka johtivat rouva Dormesin asuntoon. Portaitten alapäässä oli oranssipuita suurissa ruukuissa, ja punainen matto oli levitetty astimille. Jo siitä saattoi huomata, että asunto oli rikas ja komea.
Kevyt huokaus pääsi nuoren opettajan huolien painostamasta rinnasta. Kaikki, mikä puhui komeudesta ja rikkaudesta, muistutti hänelle hänen nuoruuttaan ja vaikutti häneen kuin kotoiset säveleet maanpakolaiseen.
Palvelja avasi eteisen oven, sitten avautui toinenkin ovi, josta Stern astui saliin.