Daniela kumarsi ääneti.
Ovessa Trélazure kääntyi taakseen ja astui Danielan luo.
"Sallikaa minun suudella kättänne", pyysi hän. "Tai antakaa minun viimeisen kerran sulkea teidät syliini."
Daniela peräytyi askeleen.
"Te ette halua? Te olette oikeassa. Käyttäydyin raa'asti. Teette myös oikein, kun ette tahdo mennä naimisiin kanssani — me emme todellakaan sovi toisillemme. Kaikki teidän nurinkuriset mielipiteenne olivat minusta inhottavia morsiameni huulilla, mutta muuten ne eivät riistä teiltä vähimmässäkään määrässä sulouttanne. Te olette ihailtava… Jeannesta tulee minulle mitä suloisin, pikku vaimo, mutta te tulette aina olemaan uneksimani, joskaan ei koskaan voittamani kuningatar rakastettujeni parissa."
Daniela osoitti kädellään ovea.
"Minä menen", sanoi Trélazure epäröiden. "Eikö teillä ole mitään sanottavaa minulle?"
Nuori rouva oli ääneti.
Kreivi veti paketin taskustaan ja laski sen pöydälle.
"Tässä ovat laskut, olinpa vähällä unohtaa ne. Ehkäpä teitä huvittaa eräs uutinen Badenista, jonka vähällä myös olin unohtaa. Herra Sternin poika on kuollut."