Danielan huulilta pääsi huudahdus.
"Oi onneton mies parka!"
"Hänhän oli vain poika, eikä mikään mies vielä."
"Minä puhun isästä. Ja miten lapsi kuoli?"
"Joko kuoli tai on kuolemaisillaan, jotain sellaista minulle kerrottiin, en pannut sitä oikein mieleeni."
Daniela soitti.
"Vaunut silmänräpäyksessä!" käski hän.
"Te aiotte Badeniin?… Te siis sittenkin rakastatte tuota miestä?"
Mutta Daniela ei kuullut enää mitään, hän oli kiiruhtanut viereiseen huoneeseen ottamaan hattuaan ja vaippaansa.
Kreivi Trélazure huokasi syvään ja läksi.