"Hyvää huomenta, paroonitar — hyvää huomenta, bella Giulietta!"
"Meillä on teille pyyntö, rakas, herttainen rouva Dormes…" alotti nuorempi naisista.
"Ja se olisi?… Olkaa hyvät ja käykää istumaan."
"Kysymyksessä on huviretki… Kolmen Korpin ravintolaan…"
"Ja minunko pitäisi tulla mukaan? Ei, minä kiellän kernaimmin heti aivan jyrkästi. Mehän olemme maalla, miksi siis lähtisimme huviretkelle? Sellaiseen yhtä vähän kuin tanssiaisiin on teidän turha koettaa minua viekoitella; sellaiset huvit eivät ole minua varten."
"Sääli", sanoi nyt äiti; "siitä tulee hyvin hauska, erittäin 'komilfo' retki — siten rouva von Rimmersperg luuli, että hänen mielisananpartensa kirjoitettiin — Lacherin perhe tulee mukaan — ja Roderichin — sitä paitsi musta ruhtinatar — hänen nimeään minun on aivan mahdoton muistaa… tiedättehän, tuo kaunis valakkalainen…"
"Valakkilainen", korjasi tytär puoliääneen.
"Valakkilainen, tarkoitan. — Ja herroista…"
"Heitä sinun on turha luetella, äiti. Onhan luonnollista, ettei rouva von Lacherin ympäriltä koskaan ihailijoita puutu."
"Miten ilkeä sinä olet, Giulietta. — Hän on oikea enkeli, Giuliettani, mutta hiukan terävä suustaan… Eikö totta, kultaseni, sitä sinä olet? — Myönnähän vain, se pukee sinua!"