Paroonitar nousi paikaltaan.
"Tule, Giulietta, meidän on parasta…"
"Jääkäähän toki!" pyysi rouva Dormes.
Samassa astui vieras sisään. Hän kumarsi talon emännälle ja lausui pari kohteliasta sanaa, joihin rouva Dormes vastasi yhtä kohteliaasti, mutta kalveten aina huuliaan myöten.
VI
Syynä tähän vuorottaiseen punastumiseen ja kalpenemiseen oli kiihkeä mielenkiinto, joka lähenteli melkein rakastumista. Tämän miehen kuva seurasi alituisesti vaikutuksille herkkää nuorta rouvaa, yksin hänen uneksiessaan yölläkin.
Ensi kertaa oli hänen huomionsa kiintynyt häneen Wienissä kaksi kuukautta sitten. Ajellessaan joka päivä Praterissa oli hän kaksi tai kolme kertaa kohdannut hänet ratsastuskujanteella. Niin usein kuin hän oli oopperassa — joka maanantai — sekä joka torstai Burgteatterissa näki hän hänet ensimäisessä nojatuolirivissä permannolla ja tunsi hänen kiikarinsa kohdistuvan alituisesti hänen aitioonsa. Vasta päivää ennen lähtöään Badeniin oli hän sattumalta kuullut hänen nimensä. Kreivitär Barthen, joka sinä iltapäivänä ajeli Danielan kanssa Praterissa, huudahti, kun odotettu ihailija kiiti heidän ohitseen:
"Ah, kreivi de Trélazure!"
"Te tunnette tuon herran?"
"Tunnen kyllä, hän kuuluu Ranskan lähetystöön — seuraelämässä tavattoman suosittu — erittäin hienoa bretagnelaista sukua, oikea vanhan ajan ritari."