VII
Paroonitar Kimmersperg käytti hyväkseen uuden vieraan tuloa poistuakseen talosta. Huolimatta Danielan kehotuksesta hän nousi paikaltaan ja sanoi hyvästi. — "En tahdo häiritä, rouva von Dormes." — Giulietta olisi kernaasti vielä jäänyt, sillä puutarhamajan naapuri herätti suuresti hänen mielenkiintoaan; mutta hän ei voinut muuta kuin seurata äitiään. Poistuessaan hän katseli sivulta vielä uutta tulokasta, ja hänen katseensa, joskin siinä oli vain uteliaisuutta, teki kuitenkin kiemailevan vaikutuksen.
Molemmat naiset poistuivat huoneesta, ja Danielan kehotusta seuraten Trélazure kävi nojatuoliin, häntä vastapäätä istumaan.
"Oletteko te täällä kylpemässä?" alotti Daniela keskustelun. Hän puhui ranskaa, sillä sisäänastuessaan oli kreivi käyttänyt tätä kieltä.
Daniela sai hiukan ponnistaa voimiaan saadakseen äänensä puserretuksi tavalliseen keskustelusävyyn, eikä hän uskaltanut kiinnittää katsettaan vieraaseensa, joka jälleen itsepintaisesti ja ihaillen tarkasteli häntä.
"En, armollinen rouva", vastasi hän. "En ole tullut tänne lääkärin käskystä; syynä täällä olooni on aivan toinen vaikutin, vaikka en tahtoisi ilmaista sitä teille vielä ensi käynnilläni."
"En aio tiedustella sitä seuraavillakaan kerroilla, sillä en ole epähieno — enkä edes utelias."
"Voiko Evantytär todellakin olla siitä viasta vapaa? En tarkoita yksin tässä tapauksessa; mitäpä se teitä voisi liikuttaa, miksi minä olen Badenissa. Mutta uteliaisuus kuulunee toki teidän viehättäviin heikkouksiinne."
Daniela kohotti silmänsä ja katsoi Trélazurea suoraan kasvoihin. Hänen hämmennyksensä alkoi kadota. Trélazuren äänen sävy oli aivan toinen kuin mitä hän oli odottanut, siinä ei tuntunut vähintäkään liikutusta. Joskin hänen sanansa viittasivat siihen, että hän Danielan tähden oli tullut Badeniin, niin oli siinä tavassa, millä hän ne lausui sekä siinä seikassa, että hän yleensä ensi hetkessä jo uskalsi viitata siihen, jotain niin hyökkäävää, että Danielan ylpeys heti heräsi tunkien syrjään edellisen tunteen.
Hän pudisti hiljaa päätään.