Mrs. Edgecombe ja Hanna nousivat niihin.
»Minne kuski saa ajaa?» kysyi viimeksimainittu. »Hotelliinko?»
»Ei vielä. Meillä on vielä hiukan ostoksia tehtävänä.»
»Minne me sitten ajamme?»
»Sen te tiedätte; minä olen vieras Wienissä. Tahtoisin mennä useihin muoti-, liina- ynnä muihin liikkeisiin…»
»Hyvä; siis Stephanin-torille!» sanoi Hanna kuskille.
»Minä ostan erästä matkustelevaa naista varten tarvittavat tavarat», sanoi Mrs. Edgecombe hetkisen kuluttua, »suuren matkakirstun hattu-, leninki- ja pienten tavarain osastoineen, sekä täytän osastot kengillä, hansikkailla, pukutarpeilla…»
»Sepä on suuri työ», sanoi Hanna hymyillen, »mutta minä näin teidän huoneessanne niin monta matkakirstua, että luulin teidän toimittaneen ostoksenne jo.»
»Niin, minulla on aivan liian paljon matkatavaraa. Mutta matkustavainen, jonka aion varustaa, ei ole minä, vaan eräs ihastuttava, nuori tyttö, jolla nykyään ei ole kuin pieni matkalaukku.»
»Oh… Mrs. Edgecombel»