Senjälkeen hän siirtyi parvekkeelle. Hänen edessään oli kaunis Ring-katu. Leuto syksyilma väreili plataanien latvoissa. Vaunujen tärinä ja omituinen suurkaupungin tuoksu, jonka hän muisti aikaisemmilta käynneiltään Wienissä, tunkeutui hänen luokseen.
Sillä aikaa oli palvelija asettanut hopeatarjottimelle katetun aamiaisen pöydälle. Hanna palasi saliin ja kaatoi itselleen teetä. Hän oli nälissään ja hiukan väsynyt. Komea aamiainen erinomaisine wieniläisleipineen, tuoreine voineen, vaahtoavine kermoineen, munineen, kinkkuineen ja piirakaisineen maistui erinomaisen hyvältä ja antoi hänelle uusia voimia. Hän soitti. Palvelija saapui.
»Milloin nämä huoneet tilattiin?» kysyi hän.
»Kahdeksan päivää sitten. Kreivi Edelberg käy kahdesti päivässä kysymässä, onko hänen rouva serkkunsa jo saapunut. Ilmoitammeko herra kreiville?»
»Minä kirjoitan lipun. Asuuko hän kaukana täältä?
»Edelbergien palatsi sijaitsee Oopperan luona, aivan lähellä.»
»Hyvä, antakaa minulle paperia ja mustetta, niin kirjoitan.»
»Tässä, teidän armonne. Odotanko.»
»Ei, soitan sitten kun olen kirjoittanut.»
»Hyvä.»