»Paljonko kello jo on?»
»Kolme, rouva kreivitär. Tavallisesti kreivi Edelberg tulee tänne viiden tienoissa», jatkoi hän itsestään, »ja useimmiten kreivi syökin täällä päivällisensä. Mihinkä aikaan haluatte syödä päivällistä, rouva kreivitär?»
»Kattakaa kahdelle tänne heti viiden jälkeen.»
»Kyllä.»
Hanna tuli yhä levottomammaksi. Siis vielä kaksi tuntia, ellei hän tulisi aikaisemmin. — — — Mutta nämäkin tunnit kuluivat. Kyyppari kulki edestakaisin kattaen pöytää. Hän veti paksut verhot ikkunain eteen estääkseen laskeutuvaa hämärää tunkeutumasta huoneeseen ja sytytti sitten kahdet kuusihaaraiset kynttilänjalat. Sivupöydälle hän oli käskemättä asettanut samppanjapulloja jäähdytysmaljaan. Keskelle kahdelle hengelle katettua pöytää hän asetti kukkaruukun sekä molemmille puolille kynttilänjalat, avasi viinipulloja ja erilaisia säilykkeitä. Valmistukset olivat tehdyt.
»Rouva kreivitär suvainnee soittaa, kun saamme tarjota päivällisen.»
Hanna taivutti hyväksyen päätään.
»Paljonko kello on?» kysyi hän vielä kerran.
Tarjoilija katsoi kelloaan.
»Kymmentä minuuttia vailla viisi», vastasi hän poistuen.