»Niin.»
»Kyllä tiedän: oopperan luona.»
»Ajakaa sen ohi ja näyttäkää minulle talo.»
»Hyvä.» Kuski nousi istuimelleen. Hanna nojautui vaununnurkkaan ja sulki silmänsä. Noin neljännestunnin kuluttua ajuri pysäytti ja koputti ikkunaan.
»Tuolla, missä on niin paljon vaunuja, on Edelbergin palatsi.»
Hanna katsahti ulos ja näki suuren, komean rakennuksen, jonka pääoven edessä seisoi useita vaunuja.
»Tahdotteko nousta vaunuista?» kysyi kuski. »Herra raukka makaa kai kuolinpaareilla, jos te haluaisitte nähdä hänet…»
Hanna taisteli hetkisen. Ei, se olisi liian kauheaa, eikä hänellä olisi siihen voimia. Hän pidätti kyyneleensä ja sanoi:
»En, en; ajakaa eteenpäin.»
»Kultaiseen omenaan?»