»Armollinen rouva, pelko näyttämöllä olisi varmaankin kymmenkertainen, ja yleisö arvostelee esitystä eikä tunteita, jotka saattavat vaikuttaa esitykseen.»
»Tule, äiti», sanoi neiti Emma liikutuksesta väräjävällä äänellä; »totta on, että olen laulanut hyvin huonosti… joka suhteessa huonosti.»
Asiamies ojensi hänelle kätensä.
»Älkää antako mielenne lannistua, opiskelkaa yhä edelleen ja koettakaa saada esiintyä useammin pienemmissä seuroissa, niin pelkonne vähitellen haihtuu.»
»Sitä tuskin luulen», sanoi hän surullisesti. »Mennään nyt, äiti.»
Hän kiersi nuottinsa kokoon.
»Hyvästi — näkemiin», sanoi asiamies vastaukseksi molempien naisten äänettömään kumarrukseen heidän lähtiessään huoneesta.
Hanna oli hyvin kiusaantunut näkemästään ja kuulemastaan. Asiamies ja nuo muut olivat nähtävästi tottuneet sellaiseen, sillä heissä ei huomannut sääliä. Neiti Milli sanoi ainoastaan:
»Lapsi raukka… minun käy häntä todella sääliksi. Lyön vaikka vetoa siitä, että hän tuolla ulkona nyt vuodattaa katkeria kyyneleitä, joskin hänen onnistui hillitä itseään täällä.»
»Laulakaa meille jotain, neiti Milli», sanoi pianon ääressä istuva, »se tuottaisi meille suuren nautinnon.»