»Ei, rouva Berg, en ole löytänyt mitään sopivaa ja pelkään, etten koskaan onnistukaan, sillä minua kohtaa joka suunnalla suuri este. Kaikkialla kysytään minulta suosituksia ja minulla ei ole niitä…»
»Mitenkä niin? Totta kai teillä on joku tuttu, joka tuntee teidät ja johon te voitte vedota?»
»Ei, rouva Berg, minä olen outo täällä. Te ette eilen: kysynyt sellaisista mitään ettekä myöskään sanonut, että niitä tarvitaan…»
»Siksi että se on luonnollista. En luullut teidän hakevan paikkaa, jos teillä ei olisi ketään, joka voisi taata rehellisyytenne.»
»Ei — ketään.»
»Mutta, neiti, te vallan pelotatte minua.»
»Mutta jospa minulla olisi syyni esiintyä vallan muukalaisena, jospa perhesuhteet olisivat pakottaneet minut vieraalla nimellä hakemaan leipäansiota…»
»Silloin ette voi hakea paikkaa minun kauttani», keskeytti rouva Berg kylmästi. »Täytyyhän teidän itsennekin ymmärtää, etten voi haittaamatta toimistoani suositella niin nuorta ja kaunista henkilöä, joka mahdollisesti…»
Hanna lensi tulipunaiseksi.
»Oi hyvä Jumala, taasen epäluuloja. Eikö ihmisen ulkonäöstä jo voi päättää, onko hän rehellinen ja siveä vai eikö? Eikö kasvatukseni ole takeena siitä, että olen hyvästä perheestä?»