— "Enkä kadukaan", sanoi poika, "mutta sinä kai olet katunut tän'aamuista tylyä kohteluasi".
— "Olen totta tosiaankin!" sanoi Amrei ja poika kysäsi:
— "Uskallatko lähteä kerallani kedolle?"
— "Uskallan".
— "Ja luotatko minuun?"
— "Luotan".
— "Mutta mitäs omaisesi sanovat?"
— "Minun ei huoli vastata töistäni muille kuin itselleni, minä olen orpo".
Käsi kädessä läksivät he tanssisalista. Avojalka kuuli yhtä ja toista takanansa kuiskuteltavan ja supsuteltavan, ja hän piti silmänsä maahan luotuina. Olisikohan hän luottanut liian paljon?
Ulkona ohrapellon pientareelle, missä ensimmäiset tähkät pistivät päitänsä ulos ja vielä puoleksi olivat verholehtiensä sisällä, siellä katsoivat he ääneti toisiinsa. He eivät puhuneet kauan aikaa sanaakaan, ja poika kysäsi ensin jälleen puoleksi itseksensä: