Kummi ja Arne olivat hyvät tutut, ja kummi piti hänestä hänen laulujensa tähden. Nyt kutsui hän Arnea tulemaan mukaan pähkinän poimintaan. Arne punastui ja kielsi; ei hän ollut tottunut olemaan naisten seurassa, sanoi hän. "Niinpä saat itseäsi siihen totutella", vastasi kummi.
Ei Arne moneen yöhön voinut saada unta tämän asian tähden; ujous ja halaminen taistelivat hänen povessaan; mutta kuinka lienee ollutkaan, mukaan hän vaan tuli ja oli lähes ainoana nuorena miehenä noiden kaikkein naisten joukossa. Kieltämättä tunsi hän itsensä petetyksi; ne eivät olleet niitä, joista hän oli laulanut eivätkä niitä, joita hän oli arastanut tavata. Ne pitivät senlaista elämää, ettei Arne ikipäivinään ollut mokomata nähnyt, ja mikä häntä ensinnäkin kummastutti oli heidän merkillinen nauruhalunsa; he saattoivat nauraa tuiki tyhjälle, ja niin pian kuin vaan kolme nauroi, nauroi viisi ainoastaan sentähden että kolme nauroi. Kaikki he käyttivät itsensä juuri kuin olisivat he jokapäivä yksissä olleet, ja kuitenkin oli joukossa niitäkin, jotka sinä päivänä vasta ensi kertaa näkivät toisiansa. Jos he ylettyivät siihen oksaan, jota he hyppien tavoittelivat, niin he nauroivat, ja elleivät he taas ylettyneet, niin he myöskin sille nauroivat. He tappelivat koukuista, jolla pähkinöitä vedettiin alas; ne jotka sen saivat, nauroivat, ja ne, jotka sitä eivät saaneet, nauroivat myös. Kummi linkutti jälessä keppineen, ja teki heille kiusaa niin paljon kuin voi. Ne, jotka hän saavutti, nauroivat sille, että hän heidät saavutti, ja ne, joita hän ei saavuttanut, nauroivat sille, ettei hän heitä saavuttanut. Mutta kaikki he nauroivat hänelle sentähden, että hän oli totinen, ja kun hänen nyt täytyi nauraa, nauroivat he sille, että hän viimeinkin nauroi.
He istautuivat viimein korkealle kukkulalle, kummi keskeen ja kaikki tytöt ympärille. Näkyala oli laaja joka haaralle; aurinko paahtoi; mutta siitä he eivät lukua pitäneet, viskelivät pähkinän hilpeitä ja kuoria toisiensa päälle ja antoivat kummille sydämykset. Kummi häristeli heille ja huimi kepillä ympärillensä niin pitkälle kuin ylettyi; sillä nyt hän tahtoi heitä jotakin kertomaan, olletikin jotakin lystillistä. Mutta saada heitä kertomaan taruja näytti olevan vaikeampaa kuin irralleen pääsneiden vaunujen pysähdyttäminen myötämäessä. Kummi alotti; moni heistä ei tahtonut lainkaan kuunnella, sillä he tunsivat hänen tarinansa entuudesta; mutta lopulta he sitä kuitenkin kaikki tarkkasivat. Ja ennenkuin he asiasta tiesivätkään, olivat he jo täydessä touhussa kertoa miten paraiten taisivat. Nyt Arnea taas ihmetytti, että heidän kertomuksensa olivat yhtä yksivakaisia, kuin he itse tätä ennen olivat meluavaisia. Enimmäkseen koskivat ne rakkauden seikkoja.
"Mutta sinulla, Ålse, on eräs hyvä taru, sen viime vuodelta muistan", lausui kummi kääntyessään erääsen hilpeään tyttöön, miellyttävällä, pyöreähköllä muodolla; hän palmikoitsi nuoremman sisarensa hiuksia, joka piti päätään hänen helmassaan. "Sen, luulemma, muutkin tuntevat", vastasi hän. — "Kerro se kumminkin", pyysivät he. — "En minä tahdo teitä kursailemaan edessäni", vastasi hän, ja kertoi ja lauloi palmikoitessaan:
"Oli täysi-ikäinen poika, joka kävi paimenessa, ja hän ajoi karjaa halusta leveän joen vartta ylös. Kun hän tuli ylemmäksi, oli siellä kallion kylki, jonka kärki pisti niin pitkälle ulos jokeen, että hän saattoi hyvästi huutaa joen toiselle puolelle. Sillä siellä vastapäätä paimensi eräs tyttö, jonka hän kaiken päivää saattoi nähdä, mutta jonka luokse hän ei voinut päästä.
"Mik' on nimes', tyttö sä lammasparven, Neulehen laittaja, soittaja sarven?"
Hän uudisti kysymyksen monena päivänä, ja vihdoinkin hän eräänä päivänä sai sille vastauksen:
"Kuin sorsanen, ui nimen' aaltojen päällä; Sa, poik', yli souda, mä varron täällä!"
Mutta siitä ei poika tullut hullua viisaammaksi eikä hän aikonutkaan sen enempätä huolia koko tytöstä. Mutta siinä ei hän niinkään helposti onnistunut; sillä jos hän vei karjan minne hyvään, aina sitä vaan tultiin takaisin kallion kylkeen. Silloin poika alkoi pelätä ja huusi:
"Ken on isä sulle ja miss' asut siellä? Viel' en sua löytänyt kirkkotiellä."