"Ei metsänvartija, siihen emme voi suostua", vastasi Salomon.
"Totta teidän täytyy se tehdä, koska kerran niin määrään — noh, kuka meitä nyt tulee häiritsemään?"
Matti kurotti päätään ovesta ja lausui:
"Vahtimestarin Jussi seisoo tuolla aidan takana ja kysyy elukkaa, jota hänen isäntänsä on pyytänyt teiltä päivällisiin."
"Hulluna hän on koko jahtimestari", lausui Gunnar hiukan hiljempää, "sano sinä hänelle terveisiä, että minulla on muutakin tekemistä kuin juosta hänen elukoittensa perässä." — Matti jäi seisomaan. — "Noh, mitä sinä töllistelet?"
Samalla kun Matti kääntyi menemään kuiskasi Gunnar kaksoisille:
"Ei se pelkuri tahtoisi tohtia viedä miehelle senlaista vastausta, Tiedätkös mitä, Matti!" jatkoi hän kovemmalla äänellä, "saatat sentään sanoa jahtimestarille, että hän sen saa ennen iltaa. Minä tuon sen itse hänelle. — Nyt minulle juolahti hyvä tuuma mieleen!" lisäsi hän miehen mentyä. "Te menette molemmat sisään ja otatte itsellenne pyssyt seinältä, ja sitten metsään, kaksoiset! Te olette molemmat hyviä metsämiehiä. Joka tuo minulle ensimmäisen otuksen, hän saa Annan. Se olkoon päätetty. Sisään vaan pyssyjä hakemaan, ei epäilemistä vähääkään, tielle vaan!"
Salomon ja Jaakko tottelivat. Anna jäi istumaan Gunnarin luokse. Kun kaksoiset palasivat, antoi Anna heille kättä jäähyväisiksi.
Jonkun verran matkaa metsänvartijan talosta jakaantui tie kahteen haaraan; toinen näistä vei Taivasvuorelle, toinen Silkkiporin metsään. Kaksoiset pysähtyivät tässä ja latasivat pyssynsä.
"Jumalan nimessä, en minä tahtoisi Annaa tällä tavoin voittaa; pelkään metsästyksemme huonosti onnistuvan tänä päivänä. — Mitä arvelet Salomon? — Minkätähden noin vaikenet, puhu minulle jotakin."