"Mitä tarkoitat?"
"Olen nähnyt Palle Juoksupukin käyvän tien poikki tuolla alahalla laaksossa, vähää ennen sinun tuloasi."
"Palle Juoksupukin?"
"Niinpä niin, hänen, joka haudattiin jo minun pienenä ollessani, vaan joka ei vieläkään ole saanut lepoa haudassaan."
"Vai niin! Ja hänen siis olet nähnyt tänään?"
"Hänen olen nähnyt", vastasi toinen päätänsä nyykähyttäen. "Ja yhtä selvään hänen näin kuin sinun nyt. Hän astui hitaasti ja selkä kyyryssä tuolla tien poikki, ja sanotaan, ettei se päivä onnellisesti pääty, jolloin Palle näyttäytyy. Mutta mitä sinä täällä metsässä teet pyhävaatteissasi, ja pyssy kainalossa? — Jos metsänvartija sinut tapaisi, Jaakko —"
"Siitä ei vaaraa, hänen asioissaan täällä juuri olenkin."
"Se on toinen asia, lienee siis asiat selvillä sinun ja Annan välillä? Luulin muuten Salomonin hänet saavan. Tuolla alhaalla kylässä sanoivat Annan enimmän hänestä pitävän, vaan jättäneen naimisensa tuonnemmaksi, kun ei tahtonut sinun mieltäsi pahoittaa."
"Vai niin sanoivat?" lausui Jaakko. "Saattaa olla tottakin."
"Niin, mitäs minä tiedän", jatkoi Sören välinpitämättömästi. "Tässä minä istun miilua vartioitsemassa ja annan itse kunkin hoitaa omat asiansa. Mutta niin sitä kumminkin puhutaan."