"Tänä vuonna on ollut oikein herttaiset ilmat", alkoi hän, "sadetta ja märkää lakkaamatta, eikä päivänpaistetta paljon nimeksikään."
"Sitäkö te herttaiseksi ilmaksi sanotte, metsänvartija?" kysyi Jaakko ihmetellen.
"Sitä tietysti. Onhan nyt ollut melkein mahdoton turpeita kerätä, ja sekin vähä, mikä on saatu kootuksi, on mennyt sateessa pilalle; se, poikaseni, korottaa puiden hinnan ja siitä taas on minulle hyötyä."
Jaakko hämmästyt, hän ei ollenkaan ymmärtänyt Gunnarin tarkoitusta; se oli hänestä kummallista, että tämä oli ottanut häntä mukaansa metsään puhuakseen puiden hinnasta. Mutta heti sen jälkeen alkoi Gunnar suurempia mutkia tekemättä:
"Kuule nyt, Jaakko, minua haluttaisi tosiaankin tietää, kuinka teillä oikeastaan on laita kotonanne. Olettehan sinä ja Salomon ainoat lapset ja saatte periä kaiken omaisuuden isänne, tuon vanhan myllärin jälkeen, vai kuinka?"
"Niin on", vastasi Jaakko. "Isäni ajatteli jo keväällä luovuttaa talon ja maan minulle."
"Niin, kyllä sen tiedän", lausui Gunnar. "älä sinä keskeytä minua suotta. Jos nyt tuo Salomon-jörö tosiaankin meni pois iäksi päiviksi tai jos hän menettää henkensä ja elämänsä vieraassa maassa, niin saat sinä myöskin hänen osuutensa — tarkoitan, että sinä tietysti perit hänen samoin kuin vanhan tätisikin, olethan kaiketi varma siitä?"
"Kyllä tätini jo Kynttilänpäivän aikaan teki testamenttinsa ja antoi prokuratorin lukea sen meille."
"No niin, mitä sinä sitä kerrot, ei se minuun kuulu. Jos saat rahoja, on se kaikki sinulle hyväksi, mutta älä luule, että minä rikkauden tähden annan kellekään suurempaa arvoa kuin muutenkaan. Minä olen antanut sinun auttaa täällä ylähällä yhdessä ja toisessa työssä, nähdäkseni minkä verran sinussa olisi kuntoa, ja sinä olet ollut ahkera ja roteva toimissasi, se on pääasia Jaakko, ja sentähden olen päättänyt jättää Salomonin sikseen, ja ottaa sinut vävykseni. Nyt saat mennä sisään puhumaan Annalle asiasta, sillä hänellä on valta ottaa kenenkä hän itse haluaa. Niin on laita. Minulla on vaan valta kieltää tai myöntää. Minun puolestani saatte pitää häitä, koska tahdotte. Minä menen nyt asialle Jahtimestarin luokse. Kun tulet jälkeen puolenpäivän tänne jälleen saat auttaa Mattia perun-nostossa. Jää Jumalan haltuun Jaakko!"
* * * * *