Niistä monenlaisista vertauksista, jotka opettaja teki tästä puheesta, sanoi hän vaan tämän ääneen:
"Sama on ihmistenkin laita: ensin pitää olla itsessään jonkin arvoinen, ennenkuin voipi yhdyskunnassa olla kunnollinen ja hyödyllinen."
"Sitä minä en ennen ole tullut ajatelleeksi, mutta se on totta."
"Tuo taitaa olla uusi kylvykone, joka teillä on tuossa."
"Niin on."
"No, onko teidän mielestänne parempi kylvää massinalla, kuin entisellä tavalla?"
"On kyllä, tulee tasaisemmin kylvetyksi, mutta se kelpaa vaan suurilla peltoloilla; ne talonpojat, joilla on vaan muutama pieni kapale, jonka yli ylettää yhdellä viskaamalla laidasta laitaan, niiden on parempi kylvää kädellä."
"Minun täytyy tunnustaa, että minusta on kädellä kylvämisessä jotain miellyttävää; siinä on syvällinen merkitys, että jyvä ensin on välittömästi ihmisen kädessä, sitten lennätetään hetkiseksi ilmaan, kunnes maa sen vetää tykönsä ja se lankee maahan mädätäkseen ja uudestaan taas noustakseen. Ettekö tekin sitä huomaa?"
"Saattaa olla, mutta minä nyt vasta huomaan, ett'ei enää oikein sovi kylväjän sanoja lukea massinalla kylväessä, vaan sopiihan niitä kumminkin ajatella."
"Mitä kylväjän sanoja?"