"Niin millä sitten?"
"Voi, kuin te kyselettekin; juttelemme, laulelemme ja sen perästä käymme kävelemässä."
"No, mitä te juttelette?"
Tyttö naurahti ääneen ja sanoi sitten: "Sitä en ois eläissäni luullut, että näitä minulta kysyttäisiin. Emme me niitä asioita niin tarkalleen tahi kauan aprikoi, vaan juttelemme mitä mieleen juontuu. Mutta nyt tulee tänne pian minun ystäväni Hukkasen Heli, silloin teidän ei ole tarvis kysyä mitä jutellaan, hänellä piisaa puhetta Kekristä Juhannukseen."
"Ettekö siis vielä ole mitään kirjaa lukenut?"
"Olen kyllä, koko Katkesmuksen ja Piplian historian ja vähän
Virsikirjaa ja Raamattuakin."
"Entäs muuta?"
"Ja Helmivyön ja Kenovevan."
"Ja vielä mitä?"
"Ja Kylän Heittiön. Siin' on kaikki tyynni," sanoi tyttö molemmilla käsillään pyyhkäisten esiliinaansa, ikäänkuin nyt olisi tyhjentänyt kaiken tietonsa opettajan eteen; tämäpä vielä jatkoi: