"Vai niin? Minun nimeni on Aukusti Opattinen."
"Vai Opattinen, no se on melkeen yhtä jos sanoo Opattiseks tahi opettajaks."
"Ei, mutta sanokaa Aukustiksi."
"Voi, voi, elkeä työ tyhjeä … mitä imeiset siitä sanoisi?"
"Että pidämme toisistamme," sanoi opettaja, painaen tytön kättä vasten rintaansa, "ettekö tekin rakasta minua?"
Kati kumartui alas ja taittoi neilikan. Samassa aukesi puutarhan portti.
"Jumalalle kiitos ja ylistys, että viimeisellä pääsin," huusi Hukkasen Heli. "Hyvä päivä opettajalle! Kati, ole sinä hyvilläsi, ett'ei sinun tarvitse käydä sunnuntaikoulussa. Semmoinen laki teidän pitäisi saada toimeen, opettaja, ett'ei näin suuria tyttöjä pantaisi enää kouluun, ainakin minulla on siitä hyvin vähä hyötyä."
"Antakaa mulle neilikka," sanoi opettaja hellästi rukoilevalla äänellä Katille; tämä punastuen antoi hänelle kukkasen, jota hän innokkaasti painoi huuliansa vastaan ikäänkuin vastarakkauden merkkinä.
"Aika saarnapa sinulle pidettäisiin, jos tuo vanha he, he näkisi, että olet taittanut kukan; mutta näin on hyvä, tuolla hän istuu lukkarissa ja soittelee uutta valssia. Sitäpä sitten oikein tanssitaankin ensi häissä. Tanssittehan tekin, opettaja?"
"Vähän, mutta en ole kaualla aikaa sitä harjoittanut."