"No jos hyvästi käypi, saanko antaa hänelle suutelon?"
"Anna minusta nähden."
"Elä nyt näytä tuommoista näköä, rakkauden pitää olla iloisen eikä vääräsuisen. Ajatteleppas, kun kirkherra mennä pyhänä kysyi: kuinka meidän tulee rakastaa Jumalaa? niin minä kauan arvelematta vastasin: iloisesti, niin hän muhahti ja otti nuuskaa näpillisen ja sanoi: se on oikein — tiedäthän sinä, miten hän tekee, sanoo kaikesta, jos se ei ole ihan päin männikköön: se on oikein, mutta jäljestäpäin selittää sitä sinulle, niin että siitä tulee ihan toista — niin hän silloinkin sanoi: Jumalaa pitää rakastaa niinkuin isäänsä, nöyryydellä, niin minä taas virkoin: voipihan isäänsäkin rakastaa iloisesti; niin hän naurahti ääneen, käänsi nuuskatuusansa alassuin, niin että kaikki nuuskat meni maahan ja sitte nauroimme kaikki yhdessä;
"En mie huoli ikävöijä, enkä huoli surra,
Tuulia illan lailailaila tuulia illan laila,"
niin lopetti Heli laulaen ja veti Katin ulos pihamaalle, josta hän kokosi levitetyt palttinakankaat kantaaksensa ne sisään, ja sitä tehdessään selitti, että ne olivat hänen myötäjäisiänsä.
Toisena iltana, niillä ajoilla kuin opettaja tavallisesti tuli, odotti Heli porstuassa; mutta kaikki aikomansa iloiset pilapuheet haihtuivat mielestä, kun hän Katia mainitessaan näki mitenkä opettajan kasvot tuskallisesti vavahtivat ja kun tämä sitten avomielisesti haasteli huoliansa. Tyttö nyt selitti hänelle seurakunnan eri puolueita: Aleksanteri, joka oli entisen koulun-johtokunnan esimiehen vävy, kuului tietysti hänen puolueesensa, joka piti kaikkia Hukkasen tuttavia julkisina vihollisinaan; sen lisäksi Aleksanterilla oli sappi liikkeellä siitäkin, kun Hukkasen toimesta Matti oli hänen sijassaan tullut kunnan hallitukseen valituksi.
"Se on suuri risti ja rasitus," sanoi Heli lopettaessaan selityksensä kyläpolitiikistä, "minä olen sitä niin ihanaksi ajatellut, kuinka Kekrinä menisimme yhdessä tanssiin. Mutta odottakaahan vaan! keksin minä keinot Aleksanterin juoniin, ja Tynin pitää kanssa auttaa ja neuvoa."
Opettaja ei sitä tahtonut, Heli katsoi häneen suurin silmin, mutta lupasi asettaa niin, että hän saisi tavata Katia heillä; hän lupasi teeskennellä itsensä sairaaksi ja pysyä kotona, vaikka olisi kuinka kaunis ilma tahansa.
Muistikirjaansa kirjoitti opettaja vielä myöhään iltasella: "Kuinka helppo on pysyä puhtaana hengen piirissä, rakentaa itselleen siinä maa ja taivas: mutta kun vaan lähenet todellista elämää, niin temmataan sinut päivän riitojen, vastaisten vihaisten virtojen pyörteesen. Minä tahdoin tunkeutua tämän kylän sopusointuiseen elämään, nytpä seison keskellä puolueitten vimmaa ja se nielee syvimmätkin sydämeni halut."
Heli piti sanansa. Niiden kahden rakastavaisen salainen yhtyminen avasi heidän sydämensä äkisti ja hillitsemättömästi. Siinä ei ollut enää vastustelemista, kun olivat salaisesti tavoittaneet ja tavanneet toisiaan.