"Mitä siitä sallimisesta? vaikk'en sallisikaan, olisitte te kuitenkin toista mieltä, mutta virkkakaa vaan vapaasti: miksi?"
"Minä en voi ymmärtää, mitä tarkoitusta, mitä tolkkuakaan tuossa laulussa on:
"Sy sy Sysmässä sukkani hukkasin;
Susi sukitta suikkikoon!
Minä Sysmähän taas menen takaisin
Sukan uutosen osteloon.
"Se ei ole muuta kuin paljasta lorua, ja sitäkö te sanotte lystiksi. Kuinka voipi laulu olla lysti, kun ei siinä ole tuon taivaallista tolkkua? Tolkuttomuusko se onkin se hauskuus."
"Niin, olkoon se nyt miten tahansa, mutta lystiä se on kuitenkin; se sopii niin aivan tesmälleen, kun sitä" — Hukkanen ei tässä enää voinut ajatuksiansa oikein selittää, hän vain löi näppiä molemmilla käsillään, ja jatkoi sitten: "niin tuota, kun sen perille oikein pääsee. Täällä on meillä eräs mies, Yrjö, siltä teidän pitää saada se kerran kuulla, niin sitten tekin sanotte, ett'ei sen lystimpää ole. Muutama irvihammas mulle kerran sanoi, että pitäisi laulaa 'kengästä' eikä 'sukasta' ja että sentähden Sysmä on pilkan alaisena, kun siellä kenkirajat vetelehtävät joka paikassa. Mutta mitä laulu nyt meihin koskee? Puhutaan jotain muuta. Onko teillä näillä tienoin tuttavia?"
"Ei ketään."
"No, kyllä täällä meillä löydätte hyviä ystäviä, vaikka ihmiset näillä seuduilla ovat vähän raakamaisia; eivät ne sitä oikeastaan ole, mutta siltä näyttävät kumminkin. Pikkusen pilkkaa mielellään laskevat, se on totta, mutta ei siinä ole pahaa tarkoitusta, täytyy vaan antaa takaisin aika tavalla; ja kun vaan ymmärtänet heitä oikein kohdella, niin saatat kääriä vaikka sormesi ympäri."
"Minä kyllä tahdon kaikkia ihmisiä rakkaudella kohdella."
"Niin, mitä minä olinkaan sanomassa, nyt teidän tulee tervehtiä koulun johtokunnan ja kunnan lautakunnan jäseniä, käydä heidän luonansa; ja vielä yksi asia, menkää myös vanhan opettajan luo, jolla jo on 25 vuotta ollut ero virastaan: hän on kunnon mies ja se olisi hänelle hyvin mieleen. Hän on vielä vanhan ajan ihmisiä, mutta myös kerrassaan kelpo mies. Minäkin vielä kävin koulua hänen luonansa, vaikka vähän minä kyllä tiedän. Edellinen opettaja tuli hänen kanssaan huonoon sopuun, sen vuoksi kun ei käynyt hänen luonansa; ja jos te tahdotte oikein tehdä hänelle mieliksi, niin antakaa hänen jonkun kerran sunnuntaina soittaa urkuja. [Kansakoulunopettajalla oli myös urkunistan ammatti.] Nyt näytän teille asuntonne, teidän kapineenne tulivat jo eilen."
Alakuloisen näköisenä kulki opettaja Hukkasen rinnalla kylän kautta. Hän oli tullut tänne niin jaloilla, ylevillä ajatuksilla, ja oli kolahtanut niin kovaa, kivistä todellisuutta vastaan. Usein kuuli hän takanaan sanottavan: toa on varmaan veres opettaja. Keskievarin kohdalla tuli heille vastaan Matti Väistö, joka oli lautamiehenä kunnallishallituksessa. Hukkanen esitti hänelle uuden opettajan. Muutamat olivat sen kuulleet ja nyt levisi siitä tieto kulovalkean nopeudella. Matti rupesi käymään heidän molempien kanssa.