Mutta opettaja suuteli ja syleili häntä uudestaan ja hän sanoi taas:
"No, haastelkaa nyt, kertokaa minulle jotain; mikä teille tuli? Ettehän haastele yhtään mitään."
Opettaja otti hänen kätensä ja painoi sitä suutansa vasten, ikäänkuin olisi tahtonut sillä sulkea tien jokaiselta sanalta; Kati ainakin selitti sitä tällä tavalla, sillä hän alkoi taas:
"Ei, teidän pitää haastella, minä kuuntelen teitä niin mielelläni, ja mummoni kanssa sanoo, jotta hänellä on niin herttaiset sanat, sanoo; mummo teitä oikein toden perästä rakastaa."
"Sano sinuksi toki!" olivat ainoat sanat, jotka opettaja sai suustansa.
"Sie sie sie, sie, sie," sanoi Kati kumartuen alas ia pudistellen päätään, ikäänkuin lapsen kanssa leikitellen; opettaja katseli häntä, ilokyynelet silmissä, ja sen huomattuaan sanoi tyttö:
"Ei ole tarvis vetistellä? Eihän vielä ole mitään kadotettu, ja
Aleksanteri saapi pitää silmät auki, niin, mitä hän tuumakaan?
Saammehan nähdä, kuka voittaa, minä en ole enää lapsi." —
Vaikka itse oli niin puhunut itkemistä vastaan, valui häneltäkin kyynelet silmistä, mutta hän ne pian pyyhkäisi pois ja jatkoi:
"Kas niin, heitetään huolet pois, mitä tässä onkaan suremista? Jos se on Jumalan tahto, mm saamme kuitenkin toinen toisemme. Minusta olisikin ollut liian suloista, jos kaikki olisi käynyt suoraa tietä ilman vastuksitta. Minä en tiedä, mitenkä se lienee ollut mutta samana pyhänä kun istuttiin mummon luona ja minä tulin nurkan takaa, niin minusta tuntui niinkuin joku olisi tulisella kädellä sivellyt kasvojani; ei, ihan toisella tavalla, mutta en saata yhtään selittää miltä se tuntui. Niin, siitä silmänräpäyksestä asti minä olen sinua rakastanut."
"Ei siitä tarvitse sanaakaan puhella," sanoi Kati, loistavilla silmillä katsoen rakastettunsa kasvoihin, ikäänkuin peljäten jokaista sanaa, sillä talonpojan tyttöjen tavalla hän sitä vähemmin tahtoi mainita rakkautta, mitä enemmän hän rakasti; "vaan jotain muuta," lausui hän siihen täytteeksi, mutta oli myös tyytyväinen, kun niinikään puhelematta istuivat vieretysten eikä kuulunut ääntäkään tuvassa paitsi sirkkojen sirinää ja seinäkellon yksitoikkoista rapsutusta.