»He täyttävät teidän korvanne valheilla! Suomalaisten kielet eivät koskaan puhu totta», vastasi Ivan vavisten.
Ruhtinas katsoi tuimasti syytettyyn. »Minä kysyn vielä kerran sinulta,
Ivan Petrovits. Tunnusta, jos sinä sen teit.»
»Maa nielköön sen, joka niin pahaa valetta puhuu!»
Ruhtinas yhä katsoi häntä tutkivasti ja terävästi.
»Näytäpäs meille niskasi!» käski hän. »Todistakoon se viattomuutesi.»
Ivan seisoi vavisten ja liikahtamatta.
»Kuule ja tottele!» käski Galitsin, niin että metsä kajahti.
Ivan putosi maahan ruhtinaan eteen. »Armoa! Armoa!»
»Onneton! Nouse ylös ja tunnusta, kutka olivat kanssasi.»
Ivan nousi ja näytti kahta kumppaniansa.