Ruhtinas kääntyi heihin päin ja kysyi jyrkästi: »Niinkö on!»
Aleksei astui askelta likemmäksi. »Niin on, teidän armonne.»
Ruhtinas kysyi edelleen Miihkalilta: »Tunteeko hän nämä toiset?»
»Oletteko nähnyt näitä miehiä ennen?» tulkitsi Miihkali.
Alli katseli heitä tarkkaan. »En tätä tietääkseni», vastasi hän,
Petteriin katsoen; »mutta kyllä tuon», lisäsi hän Alekseita osottaen.
»Hänen sydämensä oli lempeä, vaan hän ei voinut estää, mitä monta sataa
tahtoi. Hän se kuitenkin pelasti minut.»
Miihkali osotti Petteriä. »Tuota hän ei tunne, mutta tuo toinen pelasti hänet sinä yönä väkivallan käsistä.»
Ruhtinas kysyi Alekseilta: »Oletteko pelastanut tämän nuorukaisen?»
Upseeri katsoi tyttöä mietiskellen ja vastasi viimein: »En tietääkseni.
En minä häntä tunne.»
»Ei hän teitä tunne!» tulkitsi Miihkali suomeksi.
»Kysykää häneltä», pyysi Alli, »eikö hän muista tyttöä, jonka hän pelasti palavasta talosta, johon venäläiset viskasivat lapsen tuleen ja ripustivat vanhan ukon pellin nuoriin, hakattuaan häneltä ensin molemmat kädet pois! Se tyttö, jota tuo», sanoi hän Ivania osottaen, »tahtoi pois vetää, olin minä, ja tämä pelasti minut», lisäsi hän Alekseita osottaen.