Miihkali tulkitsi taas, ja kun kaikki upseerit tointuivat hämmästyksestään, sanoi Aleksei:
»Onpa ihme, että hän elää. Minä vein hänet kauhuista ja kuolemasta veteen rannan ruohokon taakse. Aallot lienevät antaneet hänelle sen suojeluksen, jota minun käteni ei kyennyt antamaan, koskapa hän vielä elää.»
Ruhtinas kääntyi upseerien puoleen. »Missä ne ovat, jotka te veitte pois vangeiksi?»
Kaikki olivat vaiti.
Ruhtinas kiihtyi. »Missä? Totuuden pitää tulla ilmi!»
»Joitakuita myötiin orjiksi Moskovassa, vaan enimmät eivät enää ole elossa», vastasi Aleksei viimein.
»Eikö enää elossa? Kuolleetko? Mitä se merkitsee?»
Taaskin olivat kaikki vaiti.
»Vastatkaa! taikka kaikkein pyhimysten nimessä, minä kyllä kiskon teistä totuuden verellä!»
Ivan kiertelihe vaikeroiden hänen jaloissaan. »Armoa!»